Visualisti: tie unelmiini!: Suljin

Suljin

Valokuvassa suljin on laite, jonka avulla valo pääsee kulkemaan määrätyn ajanjakson ajan, altistaen valokuvan tai valonherkän digitaalianturin valolle pysyvän kuvan ottamiseksi kohtauksesta. Suljinta voidaan käyttää myös antamaan valopulssien siirtyä ulospäin, kuten elokuvaprojektorissa tai merkkivalossa näkyy. Vaihtelevan nopeuden suljinta käytetään ohjaamaan kalvon valotusaikaa. Suljin on rakennettu siten, että se sulkeutuu automaattisesti tietyn vaaditun ajanjakson kuluttua. Sulkimen nopeutta säädetään kameran ulkopuolella olevalla renkaalla, johon on merkitty erilaisia ajoituksia.

Valotusaika on aika, jonka kameran suljin on auki, paljastaen valon kameran anturiin. Pohjimmiltaan se, kuinka kauan kamera viettää kuvan ottamisen. Tällä on muutamia tärkeitä vaikutuksia kuvien näyttämiseen.

Kun käytät pitkää suljinaikaa, paljastat anturisi huomattavan ajan. Sen ensimmäinen suuri vaikutus on liikkeen sumennus. Jos suljinnopeus on pitkä, valokuvassasi olevat liikkuvat kohteet näyttävät epäselvältä liikesuunnassa. Tätä vaikutusta käytetään melko usein autojen ja moottoripyörien mainonnassa, joissa nopeuden ja liikkeen tunne välitetään katsojalle hämärtämällä liikkuvat pyörät tarkoituksella.

Hitaita suljinaikoja käytetään myös Linnunradan tai muiden esineiden kuvaamiseen yöllä tai hämärässä ympäristössä jalustalla. Maisemakuvaajat voivat tarkoituksella käyttää pitkiä suljinaikoja liiketunnelman luomiseen jokien ja vesiputouksien kanssa pitäen kaiken muun täysin terävänä.

Toisaalta suljinnopeutta voidaan käyttää myös suorittamaan päinvastoin - jäädyttämään liike. Jos käytät erityisen nopeaa suljinaikaa, voit poistaa liikkumisen jopa nopeasti liikkuvilla esineillä, kuten lennossa olevat linnut tai ohi kulkevat autot. Jos käytät nopeaa suljinaikaa vettä kuvaaessasi, jokainen pisara roikkuu ilmassa täysin terävänä, mikä ei ehkä edes ole omien silmiemme näkyvissä.

Sulkimen nopeudet mitataan tyypillisesti sekunnin murto-osina, kun ne ovat sekunnin alapuolella. Esimerkiksi 1/4 tarkoittaa neljäsosaa sekunnista, kun taas 1/250 tarkoittaa yhtä kaksisataa ja viideskymmenesosaa sekunnista (tai neljä millisekuntia).

Useimmat nykyaikaiset DSLR-kamerat ja peilittomat kamerat pystyvät käsittelemään suljinnopeuksia, jotka ovat jopa 1/4000 sekunninosa, kun taas jotkut pystyvät käsittelemään paljon nopeampia nopeuksia (1/8000 sekunninosa) ja nopeampia. Toisaalta pisin käytettävissä oleva suljinaika useimmissa DSLR-kameroissa tai peilittimissä kameroissa on tyypillisesti 30 sekuntia. Voit käyttää pidempää suljinaikaa tarvittaessa ulkoisilla kaukosäätimillä.

Toinen tärkeä valotusajan vaikutus on valotukseen, joka liittyy kuvan kirkkauteen. Jos käytät pitkää suljinaikaa, kamera-anturi kerää paljon valoa ja tuloksena oleva valokuva on melko kirkas. Nopeaa suljinaikaa käyttämällä kamera-anturi altistuu vain pienelle osalle valoa, mikä antaa tummemman kuvan.

Valotusaika ei kuitenkaan ole ainoa muuttuja, joka vaikuttaa kuvan kirkkauteen. Siellä on myös aukko ja ISO sekä edessäsi olevan kohtauksen todellinen kirkkaus. Joten valotusajasta päättäessä on jonkin verran joustavuutta.

Valotusaika voi olla tärkeä työkalu kuvan ottamiselle oikean kirkkaudella. Aurinkoisena päivänä saatat joutua käyttämään nopeaa suljinaikaa, jotta valokuvasi ei ole ylivalottunut. Tai, jos pimeässä on pimeä, valotusaika voi olla tarpeen, jotta vältetään liian tumma valokuva (mikä puolestaan saattaa vaatia jalustaa, koska kamera pitää kädessä liikkeestä johtuvaa sumennusta).

Nopea suljinaika on tyypillisesti mitä tarvitaan toiminnan jäädyttämiseen. Jos kuvaat lintuja, se voi olla 1/100 sekuntia tai nopeampi. Hitaammin liikkuvien kohteiden yleisessä valokuvauksessa saatat kuitenkin pystyä ottamaan kuvia 1/200-sekunnissa, 1/100-sekunnissa tai jopa kauemmin ottamatta käyttöön liikkeen epäterävyyttä.

Pitkät suljinnopeudet ovat tyypillisesti yli yhden sekunnin - jolloin sinun on käytettävä jalustaa, jotta saat teräviä kuvia. Käytä pitkiä suljinaikoja tietyntyyppisissä hämärässä / yökuvissa tai liikkuvuuden tarkoitukselliseen kuvaamiseen. Jos jokin kohtauksestasi liikkuu, kun käytät pitkää valotusaikaa, se näyttää erittäin epäselvältä.

Sulkimen nopeutta 1 / 100. sekunti - 1 sekunti pidetään edelleen suhteellisen hitaana. Et ehkä pysty käsittelemään niitä ottamatta käyttöön kameran tärinää käsistäsi, etenkin lähellä yhden sekunnin merkkiä.

Suurin osa kameroista käsittelee suljinaikaa automaattisesti oletuksena. Kun kamera on asetettu ”Auto” -tilaan, kamera valitsee valotusajan ilman syöttöä (ja samoin aukko ja ISO). Voit kuitenkin asettaa suljinajan manuaalisesti tarvittaessa:

Kun asetat kameran ”Shutter Priority” -tilaan, valitset suljinajan ja kamera valitsee automaattisesti aukon.
Asetamalla kamera manuaaliseen tilaan, valitset sekä suljinajan että aukon manuaalisesti.

Molemmissa näissä tiloissa voit asettaa ISO: n manuaalisesti tai automaattisesti.

Periaatteessa ISO on yksinkertaisesti kamera-asetus, joka valaisee tai tummentaa kuvaa. Kun lisäät ISO-numeroasi, valokuvasi kasvavat vähitellen kirkkaammiksi. Tästä syystä ISO voi auttaa sinua ottamaan kuvia tummemmassa ympäristössä tai olemaan joustavampi aukon ja suljinajan asetusten suhteen.

ISO-tason nostamisella on kuitenkin seurauksia. Kuva, joka on otettu liian korkealta ISO-arvosta, näyttää paljon viljaa, joka tunnetaan myös nimellä kohina, eikä se välttämättä ole käyttökelpoinen. Joten kuvan kirkkauttaminen ISO: n avulla on aina kompromissi. Sinun tulisi nostaa ISO-arvoa vain, kun et pysty kirkkauttamaan kuvaa sen sijaan suljinajan tai aukon avulla (jos esimerkiksi pidempi suljinaika käyttäisi kohdetta epätarkkaan).

Jokaisella kameralla on erilainen ISO-arvoalue (jota joskus kutsutaan ISO-nopeudeksi), jota voit käyttää. Yhteinen sarja on seuraava:

ISO 100 (matala ISO)

ISO 200

ISO 400

ISO 800

ISO 1600

ISO 3200

ISO 6400 (korkea ISO)

Yksinkertaisesti, kun tuplaat ISO-nopeutesi, kaksinkertaistut kuvan kirkkauden. Joten valokuva ISO 400: lla on kahdesti vaaleampi kuin ISO 200, joka on kahdesti vaaleampi kuin ISO 100.

Kameran alin natiivi ISO on "perus-ISO". Tämä on erittäin tärkeä asetus, koska se antaa sinulle mahdollisuuden tuottaa korkein kuvanlaatu ja minimoida melun näkyvyys niin paljon kuin mahdollista.

ISO: n vaihtaminen vaihtelee kamerasta toiseen. Tässä on joitain yleisiä tapoja muuttaa ISO: ta:

Aloita siirtymällä tilaan, jonka avulla voit valita ISO: n itse. Poistu automaattitilasta ja siirry kohtaan Manuaalinen, Suljinprioriteetti, Aukon prioriteetti tai Ohjelma.
Alkutason DSLR-kameroissa ja peilittimissä kameroissa sinun on todennäköisesti avattava valikko (mahdollisesti ”pikavalikko”) ja löydettävä osio ISO: lle. Valitse haluamasi arvo tai aseta se Auto.
Huippuluokan kameroissa kamerassa voi olla oma ISO-painike. Paina sitä pyörittäessäsi yhtä pyöristä muuttaaksesi ISO-asetustasi. Jos et näe painiketta “ISO”, on silti mahdollista, että kamera antaa sinun ohjelmoida yhden suorittamaan tämä tehtävä.
Muissa kameroissa voi olla oma pyörä, jolla on jo erilaisia ISO-asetuksia merkitty. Tämä tekee asioista vielä helpompaa.

Joidenkin valokuvaajien mielestä paras tapa kaappaa korkealaatuisia kuvia on käyttää Base ISO: ta 100% ajasta. Kuten edellä on osoitettu, tämä ei yksinkertaisesti ole totta. Joskus olet pimeässä ympäristössä, kun sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin käyttää korkeampaa ISO-arvoa.

Sinun tulisi käyttää perus-ISO: ta vain, kun siihen on riittävästi valoa. Älä yritä pakottaa ISO 100: ta pimeässä ympäristössä, muuten valokuvasi tulevat liian tummiksi. Samoin, jos käytät nopeaa suljinaikaa toiminnon kaappaamiseen, se on käytännössä sama kuin kuvan ottaminen pimeässä ympäristössä (koska rajoitat tiukasti aikaa, jonka kamera-anturi pystyy kaappaamaan valoa). Joten tietyntyyppisissä urheilu- ja toimintavalokuvauksissa korkea ISO saattaa olla ainoa vaihtoehto.

Valkotasapaino on ratkaisevan tärkeä tekijä kuvan värien toistumiselle.

Automatiikka toimii yleensä hyvin, mutta toisinaan se erehtyy värisävyistä, ja kuviin syntyy ruma värivirhe.

Eri valonlähteistä saadaan erilaista valoa, jonka värilämpötila ilmaistaan kelvineinä. Esim. hehkulamppujen sävy on kellertävä, kun taas pilvinen taivas on sinertävä.

Kelvin-asteikko vaihtelee välillä 0–11 000 kelviniä. Kynttilät ovat valoista keltaisimpia ja niiden värilämpötila on noin 1200 kelviniä. Keskimääräinen päivänvalo on noin 5000 kelviniä ja täysin sininen taivas 11 000 kelviniä.

Ihmissilmä korjaa erilaiset värilämpötilat. Siksi valkoinen näyttää meistä valkoiselta, vaikka valaistus vaihtelee. Kamerassa taas valkotasapainon mittaus päättelee värilämpötilan ja pitää huolen siitä, että valkoinen näyttää kuvassakin valkoiselta.

Valon värilämpötila ilmoitetaan kelvineissä. Kelvin on valon koettu sävy. Värilämpötila vaihtelee punaisen ja sinisen välillä, punaisen ollessa asteikon alapäässä (2000 K) ja sinisen sijoittuessa asteikon yläpäähän (12 000-18 000 K). On sanottu että ihminen erottaa värilämpötiloja 2790-11000 K välillä. Luonnossa valon värilämpötila muuttuu jatkuvasti päivän aikana aamun lämpimänpunaisesta illan siniseen hetkeen. Yksinkertaistettuna valon värilämpötila kuvaa siis valon värin sävyä.

Useimmissa kameroissa on ainakin kahdeksan valkotasapainoasetusta, jotka sopivat erilaisiin valaistusolosuhteisiin.

Säädä raakakuvien valkotasapainoa

Paras vinkki oikean valkotasapainon saavuttamiseksi on kuvata raakakuvatiedostoja.

Raakamuodossa voidaan muuttaa valkotasapainoa kuvankäsittelyohjelmassa eli raakamuuntimessa. Tämä johtuu siitä, että raakatiedosto tallentaa metatiedot kaikista kuvan väreistä.

Käytä harmaakorttia

Aseta kuvaan oikea valkotasapaino lisäämällä harmaakortti kuvaan.

Kortin harmaa väri ei oikeastaan ole harmaa vaan neutraali, eli punaisen, vihreän ja sinisen värikanavan arvot ovat samat.

Käytä harmaata korttia ottamalla kuvaa, jossa on harmaakortti ja käytä referenssinä muokkaamisessa. Ensimmäisen valokuvan jälkeen voit jatkaa kuvaamista ilman harmaakorttia.

Kun muokkaat kuvia esimerkiksi Lightroomilla, voit käyttää White Balance Toolia eli valkotasapainotyökalua, jonka pikanäppäin on W. Napsauta sillä kuvan harmaakorttia, niin kuvan valkotasapaino muuttuu oikeaksi.

Aseta valkotasapaino käsin

Jos kuvaat jpeg-tiedostoja raakakuvien sijaan eikä sinulla ole aikaa käyttää harmaakorttia, voit asettaa kameraan valkotasapainon.

Oletusasetuksena on automaattinen valkotasapaino. Se ei kuitenkaan takaa oikeaa valkotasapainoa aina, esimerkiksi sekavalossa eli silloin kun ympärillä on sekä keinotekoista että luonnon valoa.

Automaattisen valkotasapainon sijaan voidaan valita esiasetettu valkotasapaino. Yleensä kameroissa on noin kahdeksan esiasetusta. Ne vaihtelevat hehkulampuista ja suorasta auringonvalosta varjoon.

Voit myös valita tarkan luvun Kelvin-asteikolta. Etsi ensin jotain valkoista. Valitse sitten värilämpötila, joka toistaa tämän valkoisen valkoisena myös kamerassa.

Voit myös leikitellä valkotasapainolla, joka on hiukan lämpimämpi tai kylmempi kuin teknisesti oikea. Se voi esimerkiksi tuoda kuvaan lämmintä tunnelmaa.